Kulttuurikatsaus: Myllynranta
Tervetuloa kierrokselle Kivikon kulttuurihistorian merkittävimpiin paikkoihin. Matkalle teidät, arvon lukijat, johdattaa itseoikeutetusti kulttuuritoimittajamme Petteri Saarni. Tervetuloa juttusarjan ensimmäiseen osaan!
- Päätoimittaja Hillevi Kokkonen -
"Saavun Kivikosken rantaa pitkin kävellen yhteen Kivikon vanhimmista alueista, Myllynrantaan. Kivikoski virtaa vuolaana ja voimakkaana tässä kohtaa, erityisesti kevätaikaan vedenpinta saattaa nousta sen ylittävien siltojen kansien tasalle ja kastella varomattoman kulkijan varpaat. Virta on voimakas ja suuret kivet joen pohjalla ovat koituneet vuosisatojen kuluessa useamman veneen ja lautan kohtaloksi, ja tiedetään joen vieneen ihmisiäkin mukanaan.
Tältä alueelta on tehty arkeologisia löytöjä tuhansien vuosien takaa, vanhimmat esineet on ajoitettu jopa myöhäiselle pronssikaudelle. Vakinaista toimintaa ja asujaimistoa tälle Kivikosken ranta-alueelle on asettunut varhaiskeskiajalla. Tällä tunnelmallisella rannalla sijaitsee myös Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva mylly, josta alueen nimikin juontaa juurensa. Myllynranta on ollut Kivikon vaurauden lähde jo vuodesta 1534, jolloin kaupunkimme perustamisasiakirja juhlallisin menoin allekirjoitettiin nykyisen Raatihuoneen paikalla sijainneella käräjätalolla.
Myllynrantaa asuttavat tällä hetkellä upeat ja erittäin suositut boutique-hotellit, joita ympäröivät vanhoihin makasiineihin ja luhti-aittoihin perustetut galleriat, tunnelmalliset kahvilat ja putiikit. Näistä voi jokainen paikallinen asukas ja kaupungissa vieraileva löytää oman suosikkinsa. Maininnan arvoinen on ehdottomasti kaupunkimme ylpeyden, taidemaalari Joel Turmavuon töitä esittelevä galleria "Kuohu". Kansallisromantiikka ja suorastaan kalevalainen tematiikka huokuu vahvana 1926 kuolleen taiteilijamme öljyväritöissä.
Mielenkiintoisin kohteemme löytyy kuitenkin pohjoista ja eteläistä penkkaa yhdistävästä Ruustinnasillasta, joka seisoo edelleen vankkana heti Myllyn vieressä. Sillan historiasta löytyy erittäin surullinen tarina, joka muistuttaa meitä yhä avioliiton ja parisuhteen pyhyydestä. Upea ja arkkitehtonisesti taidokas silta valmistui vuonna 1837, jolloin se vihittiin hiljaisuudessa Rovasti Mauri Hiekan toimesta käyttöön. Silta rakennettiin kunnianosoituksena Rovastin kuolleelle vaimolle, Ruustinna Linnea Hiekalle.
Ruustinnan ja Rovastin tarinasta liikkuu useita versioita, mutta todenmukaisin niistä lienee se, jossa Mauri Hiekka olisi jäänyt kiinni salasuhteesta Perttulan Kartanon emäntään Kristiinaan. Suhde olisi ollut hurskaalle ja avioliittoonsa sitoutuneelle Linnealle liian hirveää kestettäväksi ja tämä olisi ajanut naisen lopulta riistämään oman henkensä. Ruustinna heittäytyi Myllyn kohdalla Kivikosken kuohuihin ja hukkui. Kristiina-rouva oli hänkin joutunut oudon sairauden uhriksi ja oli menehtynyt rakkaan harrastuksensa ääreen hieman ennen Ruustinnan itsemurhaa. Menetettyään molemmat rakkautensa Mauri Hiekka alkoi katua katkerasti tekojaan ja päätti sitten hyvittää petoksensa vihitylle vaimolleen ja rakentaa sillan hänen kunniakseen. Rovastin nähtiin kulkevan sillalla joka ikinen päivä sen valmistuttua ja anelevan anteeksiantoa Jumalalta ja Linnealta. Lopulta Mauri Hiekka löydettiin 3.8.1840 sillalle tuupertuneena, eikä mitään ollut hänen eteensä enää tehtävissä.
Silta suljettiin moottoriliikenteeltä 1932, jolloin sen läheisyyteen valmistui vain ajoneuvoille tarkoitettu terässilta. Sotien aikana sillasta muotoutui rintamalle lähtijöiden ja näiden tyttöystävien ja vaimojen rakkaudenosoitusten tärkein paikka. Jo silloin parit kiinnittivät yhteisiä esineitä rakkautensa merkiksi sillankaiteeseen ja kivien väliin. Tämä perinne jatkuu yhä rakkauslukkojen kiinnittämisellä niitä varten viritettyyn verkkoon. Ja tälläkin hetkellä kulkiessani sillan kivistä kantta pitkin näen useamman parin kiinnittävän lukkoja verkkoon unelmoivat katseet toisiinsa lukittuina. Saatan aistia väkevän rakkauden ympärilläni ja huomaan herkistyväni. Ruustinna Linnea ei todellakaan kuollut syyttä.
- Petteri Saarni, kulttuuritoimitus 6.5.2023 -